11/02/2007: "KAKKAHÄTÄ-77 - NÄILLÄ MENNÄÄN"

Käytiin eilen vaihtamassa renkaat ja viemässä ton yhden pojan pyörä talviteloille. Toisin sanoen, toi yksi poika vaihtoi renkaat ja minä silitin koiraa.

Menomatkalla näin keskellä tietä jonkun suuren raadon. Katsoin vain, että olipa helvetin iso supi. No, se oli siinä vielä paluumatkallakin, joten päätettiin käydä katsomassa, että oliko se jonkun koira. Ei ollut, vaan ihan tosi iso supi, eli ensivaikutelma oli paikkansapitävä. Päätettiin kuitenkin siirtää se keskiviivalta ojaan. Tolla yhdellä pojalla oli aseena mun työpaikan muovikassi ja mulla mun vanha logolla varustettu työpaita, jotka tietysti heitettiin rukkasmatskun kanssa ojan pohjalle. Nyt odottelen kutsua kuulusteluihin supimurhasta epäiltynä.

En se minä ollut, se oli kuollut jo kun mä saavuin paikalle.

Mutta tuli mieleen Absoluuttisen Nollapisteen kappale Kiilakivi, jossa on mun lempparivertaus:

kyllä, viihdyn Kiteellä
keksin ravihevosien nimiä
nokkosten keskellä missä
niitä kasvaa vähemmän

eläimiltä puuttuu huumori,
eläin tiessä oli
marjapussin näköinen
viimein hiljaa
kuoriainen kiipesi sen
vatsasta rauhassa, liikahdin
kuin se iholla

luontoa romantisoi siitä vieraantunut
kuten:
"vain pikkukaloilla on
charmantti ote elämään"

vain tyhmien mielestä
mielipiteeni ovat järkeviä
mutta käsityksillä ei
määräydy mitkään kiilakiven lait

ei litistämiään hyönteisiä voi muistaa
kukinto liikahtaa kimalaisen painosta
on määrätty kilpailu eri puulajien kesken