04/12/2009: "VENOM - BLACK METAL"

Kärsin eilen tylsyyttä sekä tekemisenpuutosta nojaillessani intternettiini ja aggressiivisen guugletuksen jälkeen päädyin sitten lähtemään Seinäjoelle. Amorphis. Mä en ole kuunnellut Amorphista sitten 90-luvun. Radiosoittoa lukuunottamatta. Onhan niillä kivoja hittikipaleita kuitenkin, mitä hoilottaa mukana ajellessaan ympäri lakeuksia.

Vaan AI PERKELE! Menempä toisenkin kerran. Aivan saatanan hieno livebändi.

Kauhee epäilys suuresta virheestä harteitani painaen istuin suorastaan tarpeettoman tylsän lämppäribändin läpi tupakoiden ketjussa pienessä nurkassa kokikseni kanssa vilkuillen kulmieni alta rumia hevareita. Siinäpä vasta nimittäin luotaantyöntävän näköistä porukkaa. Arvostelin myös mielessäni verrattoman julmasti ja ehkä ulospäin myös hieman nenääni nyrpistäen nuorten tyttöjen liian tiukkoihin lantiofarkkuihin ahdettua keskivartalolihavuutta. Jonka jälkeen häpesin ja mietin, josko sittenkin lähtisi takaisin kotiin.

Vaan hyvä etten lähtenyt.

Nyt sattuu niskaan ja naamaan. Niskaan, koska en voinut irrottaa silmiäni orkesterista. Naamaan, koska hymyni oli leveä ja kuuntelin kaikki soolot suullani. Mikä kuulostaa oudolta, mutta siis keskittyessäni en oikein hallitse naamaani. Kuulostaa irvistelyltä, mutta luojalle kiitos se ei sitä ole, vaan tästä on monesti saatu jopa ventovierailta kiitosta, kun kuuntelen niin intensiivisesti ja näytän että nautin.

Mut nyt siis liottamaan naamalihaksia kuumaan suihkuun.

Oli aivan perkeleen hieno keikka.