04/19/2009: "SONIC YOUTH - SUNDAY"

Kepoisaa kevätiltaa!

Aivot on juntturassa. Pojat pelas Haloa, mä ahmaisin Aldous Huxleyn The doors of perceptionin ja Heaven and hellin kolmessa tunnissa.

Kamalan raskasta lukea. Kovin mielenkiintoinen, mutta raskas. Mä olen tottunut lukemaan täysin erilaista tekstiä ja luen kaiken semipikana, eli käyttäen pikalukutekniikkaa suurimman osan ajasta. No, tässä se oli aivan mahdotonta. Kovasti yritin keskittyä, mutta sitten huomasin silmäilleeni kolme kappaletta ilman mitään muistikuvaa mitä olen lukenut ja jouduin palaamaan alkuun. Tiedättehän miten Homer Simpson kuuntelee vaikeita asioita. Kaks selkeetä sanaa ja sit "blaablaablaablaa".

No, tulipahan luettua. Ja pitääpä lukea uudestaan tuo Heaven and Hell niin, että mulla on googlen kuvahaku käden ulottuvilla. Hivenen päässyt toi klassinen taide unhoittumaan, jopa viittaukset Van Goghin töihin aiheutti päänraavintaa.

GOO!

Replies: 5 Comments

on Sunday, April 19th, äiskä said

Enpä oo lukenut. En oo lukenut edes Brave New Worldia, mikä luettakoon synteihini. Ehkäpä korjaan puutteen kesälomalla.

on Sunday, April 19th, kissamau said

Emmäkään muistaakseni. Ja jos se on likikään noin puuduttava, niin luultavasti lykkään lukemista kunnes taas tulee tilanne, ettei kertakaikkiaan ole muuta tekemistä. Jos mullois ollut vaihtoehtoja, niin kyllä toikin olis jäänyt sen ensimmäisen "blaablaablaan" jälkeen. Olkoonkin millanen klassikko tahansa.

on Monday, April 20th, äiskä said

Wikipedian mukaan Jim Morrison antoi Doorsille nimen ton The doors of perceptionin innoittamana.

Varmaankin kuuluisi yleissivistykseen tietää mitä kirja pitää sisällään. Lukeminen ei nyt vaan aivan kamalasti nappaa kun olen tullut nettiaikakaudella lyhytjännitteisemmäksi. Ennen luin paljon enemmän.

on Monday, April 20th, kissamau said

Joo, niin antoi. Minkä faktan ennalta tiesin ja mikä oli syy miksi en ollut aiemmin edes yrittänyt lukea. Doorsperäinen oksennustauti.

Mut tyyppi nappaa meskaliinia ja kertoo sit reaaliajassa jotta mitä näkee. Ja sit tossa toisessa osassa kerrotaan, mitä vastaavia kikkoja on käytetty maailmanlaki jotta saadaan sama vaikutus.

Niinku esimerkiks uskonnolliseen hurmokseen pääsee paastoamalla ja ruoskimalla itseään, niin se on samanlainen ihana tila.

Tai nappaat vähän happoa ja tuijotat silmät kiinni stroboa. Happivajekin toimii, jos ei haluu huumeita käyttää.

Tai katsot Claude Monetin lumpeenkukkia ja niiden sattumanvaraista sääntöjärikkovaa asettelua. Tai siis asettelemattomuutta.

Oli siinä sit onneks semmosia luonnonläheisempiäkin kikkoja. Mä kun koen vastenmielisyyttä jopa noita lumpeenkukkia kohtaan ja saan valonvälkkeestä niin kovan migreenin, että pää halkeaa.

Mut oikeesti. Monetin lumpeenkukat on historian huonoin räpellys.

on Monday, April 20th, kissamau said

Ja vähänkö onnistuin pelkistämään aiheen tylsäksi ja lapselliseksi. Oli se kuitenkin ihan hyvä kirja. Mä vaan kerron aina negaation kautta.