07/08/2009: "STONE TEMPLE PILOTS - PLUSH"
Rautaa, umpirautaa.
Olen tässä nyt parina päivänä ottanut eväät mukaan töihin. Mitä mä en ole koskaan ennen tehnyt, mutta nyt on tarkoitus parantaa ruokailutottumuksiaan - sekä mahtua perjantaina pillifarkkuihin niin että ne näyttää hyvältäkin.
Sisäinen kylmäkköni on taas ottanut vallan ja tänään oli iso siivu edellisen postin focacciaa täytettynä punaisella pestolla, ruccolalla ja parilla siivulla naudanpaistia. Huomiseksi taas marinoin kik-herneitä ja tonnikalaa, tarjoillaan ehdottoman lempparisalaattisekoitukseni (ruccola, pinaatti, punamangoldi) kanssa ja kruunattuna manchegolastuilla.
Nyt mua himottais kokeilla jotain itsetehtyä leikkelettä, kun pakastimesta löytyy parin pihvin lisäksi myös semmonen laiskan lihanleikkaajan paistimallin jämäpala naudan sisukkaa. Pitänee pikkasen eka kuitenkin guugletella, kun siiton varmaan viitisen vuotta, kun mä olen viimeksi mitään leivänpäällistä keitellyt ja sillonkin se oli hirven kieltä.
Sit oon sitä miettinyt, että kun kaikki toitottaa, että Michael Jacksonin kuolema oli hirvee kolaus pop-maailmalle ja että se on ollut jonkin sortin edelläkävijä ja renesanssimies, eikä ilman sen edelläkäymistä moderni pop-musiikki olis sellaista kun se nyt on. Niin, ensikseen, millon Michael on tehnyt viimeksi musiikkia? Sit toisekseen, olisko mahdollisesti niin, että moderni pop-musiikki olis parempaa ilman Jacksonia, eikä lainkaan tommosta sekundapaskaa mitä se nyt on? Että onko nyt niin, että me saadaan kiittää kaikista näistä radion aktiivisoitossa raikuvista korvamadoista Michaelia? Ja jos se nyt sitten on näin, että tämä yksi mies on aiheuttanut kaiken tämän mielipahan, niin sori nyt, kuolemanrangaistus oli ihan sopiva.