Hohoo! Hyvä viikko takana. Tai siis olen myös turhautunut itkuun asti, mutta pääpiirteittäin muistot on positiiviset. Rahaton elämä pakotti melkoiseen luovuuteen, mutta niin vaan siitäkin selvittiin kunnes perjantaina vihdoin sain uuden kortin käteen. Siitä intoutuneena kurvasinkin parkkihallin sijaan ostoskeskukseen ja palkitsin itseni uudella John Irvingillä ja heijastimella, jossa on Fingerporin Kissa. Samalla törmäsin rakkaaseen naapuriini, joka houkutteli syömään. Jos saisin valita, niin churroja voisin syödä loppuelämäni joka päivä. Eikä niissä tapaksissakaan mitään vikaa ollut.

Tänään innostuin jopa lenkille. Tai siis eräs krapulainen soitti aamulla kävelylle haastaen ja ilmoitin hälle, että juoksemaan voidaan mennä. Ja mentiinkin. Matka ja aika olivat juuri oikeat tuonne pakkaseen ja tänä vuonna taisi säästyä korvanlehdet pakkasista vammoitta. Huomisesta lähtien pitäisi lauhtua ja sitten pääsee kunnon lenkeille ja lumiseen metsään lumikenkimään.

Niin, ja viikon ehdoton kohokohta oli itsetehdyt Runebergin tortut. Runeberg kuulemma tykkäsi nauttia torttunsa aamuryypyn kanssa. Mut hyviä ne oli ihan kahvinkin kera. Oltiin vielä niin jaloja, että vietiin viemisiksi töihin. Ollaan kuulemma kultaisia tyttöjä. Ja niinhän me ollaankin!

Sortsit taas puhelinkuvasta, ja vielä salamalla. Mutta kun se on niin valtavan helppo. Pitäis varmaan hommata iPhone, kun ne sitä ihan kamerana näkyy markkinoivan.

Muston välillä ihan sairaan hienoa olla minä.

Nää vaalit sais olla jo ohi. Yritin pysyä ulkona keskusteluista ja olla esittämättä mitään mielipiteitä. Paitsi että siitä olin varma, että Väyrynen äänestetään toiselle kierrokselle ja mä olen pakotettu äänestämään Niinistöä, jonka olen myös ääneen sanonut. Mutta toi pelkkä facebookin käyttökin on nykyään ahdistavaa, kaikkien Pekka-nappien ja homottelun ja kokoomuspropagandan keskellä. Eilen kävin niin äänekkään keskustelun aiheesta, että pieni pannukakunsyöjä pöydän päässä oppi sanomaan, että “hiljaa!”. Ja mun piti olla lunki sveitsi tällä kertaa.

No, sen sanon, että näin tarkemmin mietittynä – enpä mä olisi voinut enää katsoa itseäni peiliin, jos Niinistöä olisin äänestänyt. Eli ääni menee homolle!

Mutta olis ohi jo. Viime yönä laskin ennakkoääniä unissani.

Toinen mikä sais olla ohi, on toi mun koulu. Helvetti, en todellakaan suosittele tollasta yksityistä ostokoulutusta. Vaikka en mä sitä sano, työn ohessa, täydellä palkalla ja matkakulut maksettuna, ihan hyvältä se kuulostaa. Ja monetko sukatkin mä sain kudottua lähipäivien aikana, työajalla. Mutta hirveen vähän mä mitään opin ja aivan armoton stressi, kun ensin annetaan käsittämättömät ohjeet ja tarkennuksia kysyttäessä todettiin, että tää nyt on käyty jo niin hyvin läpi, että kyllä te tän tajuatte. Anteeksi, ei. No, sitten tulee toinen, joka antaa päinvastaiset ohjeet. Selkeämmät, mutta kevyellä vittuilulla höystetyt. Eli lopputulemana mulla on ainakin niin epäselvät kuviot, että kauhulla odotan näyttökansion läpikäyntiä. Enää mä en siihen voi vaikuttaa, kun se jo Helsingissä on. Ja sepä siinä juuri hirvittääkin.

Kai se hyvin menee. Kyllä se menee.

!!!!!!!!!!!

Olen onnistunut kiikuttamaan kaikki muistikortit autoon (enkä jaksa pukea takkia päälle ja vetää lapikkaita jalkaan), niin kuvaa ette saa, mutta tein aivan valtavan hyvää ruokaa. Edes maidoton juusto ei näyttänyt sulatettuna oksettavalle. Pitää ottaa tässä liikunnallisen ryhtiliikkeen ohessa myös ravitsemuksellinen ryhtiliike. Jos maitoallergisena vetää juustoo ja täysmaitoo ja kuohukermaa, niin ei tarvii ihmetellä kun herää vatsa krampaten päiväunilta.

Elikkäs tänään en liikuntasuorituksiin kykene, mutta huomenna vois käydä luisteleen. Koska ei ole vielä uudet lumikengät tulleet postissa, eikä pääse pöpelikköön!

Pitäis nyt tässä kun joutaa, niin suorittaa suursiivo. Ja ehkä vähän sisustaa. Oon keräillyt internetistä inspiskuvia vaikka kuinka kauan. Meinaan nyt törkeenä laittaa ton himainspisleikekirjani tähän ilman mitään viitteitä lähteisiin. Koska harvasta muistan, mistä ne on. Kotimaisia ja ulkomaisia blogeja mun feedeistäni.

Porontalja pitäisi saada. Jyskissä oli etuusa, mutta pieni ja onneton. Jos jaksais lähteä jonain viikonloppuna torille katseleen.

Hyvä mieli tuli siitä, että suoritin viimeisen näytön tänään. Ja tuli tyytyväinen olo, kun kehuttiin ja halattiin ja annettiin suklaarasia ja kaikkee. Sit tuli hyvä mieli, kun mua odotti kotona uusi liukuri. Joka oli loistava!

Noinniinku muuten meinaa olosuhteista johtuen puskea kaamosmasennusta. Tarvii säätää korvafikkarit kovemmalle.

Oottakaapas niin mä näytän! Meinaan pari kuvaa, jotka on puhelimessa vielä jumissa. Ensin sekosi puhelimen muisti, sitten Nokia Suite. Kyllä ne kohta tulee, pitää vaan vähän päivitellä.

Siellä on kuvia esimerkiksi uusimmista puhdetöistä, joista pienenpi sisarus lähtee kohti Muuramea jahka kerkeän postiin saakka. Tulee kyllä myöhästymään torstaista, jolloin ne äiten synttärit on. Lahjansa on tuo siilineulatyyny siis. Noi oli muuten erinomaisen hauskoja tehdä. Pari tuntia meni telkkarin ääressä yhteen yksilöön. Harmi, ettei ole itsellä tarvetta kuin yhdelle.

Sitten mulla on palmikkosukat puikoilla. Tai siis puolet toisen varresta vielä tässä vaiheessa. Nopeastihan tuo syntyy lopulta, mutta kolme lankaa sekä kuvio ja mun keskittymiskyky alkaa olla äärirajoilla. Ja mun aika on mennyt koulun loppuun suorittamiseen. Huomenna on viimeinen näyttö, johon juuri suolsin 22 sivua excel-materiaalia. Silkkaa hämäystä se, yritän esiintyä tietäväisempänä kuin olenkaan. Ei vaan. Toki vähempi olisi riittänyt, mutta kun kerran aloitin vahingossa laajana, niin jatkoin samalla vauhdilla loppuun. Ja jos en ole vielä missään käänteessä maininnut, niin mä inhoan taulukkolaskentaa. Ei auttanut edes rillien pito silmäsärkyyn ja hiirikäden nörttiluu on kovin kipuisa. Kammottavaa olisi tehdä tommoista työkseen.

No nyt toi asentaa jotain tukiohjelmistoa. Taas. Kuten joka kerta. Ja internetradioonkin olisi päivitys. Ladataan.

Sit mää kävin eilen lisäämässä väriä lapaan. Ja ilmoittamassa, että kunhan tämä saadaan valmiiksi, niin siirrytään seuraavaan raajaan. Tiedä sitten milloin se on ajankohtaista. Ollaan tultu siihen tulokseen, että tästä ei tule koskaan valmista. Mut nyt se alkaa jo vähän näyttää joltain. Ei alkuperäiseltä ollenkaan, mutta kauniilta kuitenkin.

Noniin, kuviin päästy käsiksi. Sit ne pitää saada yhdeksi ja nettiin ja näkyville. Vielä kestää.

Okei. Ihan kohta. Sitä mä mietin, että ei tää nykyajan teknologia nyt ainakaan mitään vaivatonta ole. Jos olis ollut muistikortti kameraan, niin mä olisin jo sängyssä lukemassa. Eikä kuvatkaan olis ollut aivan näin käppiä.

Koska nyt ne on tossa linkin päässä:

Ja vielä söselsin kertaalleen tuonkin koodin. Hirvee vaiva ja minkä takia? Eipä juuri minkään!

Kiitos palveluntarjoajalle palvelinpäivityksestä, joka rikkoi jotain vanhassa blogipohjassa. Tulipahan vihdoin vaihdettua se pois. Muutenhan tämä meni varsin kivuttomasti asiakaspalautteineen, mutta tokihan vanhojen merkintöjen siirrossa joku meni huolella pieleen. Siirtyihän ne, tekstit aina ensimmäiseen ääkköseen asti. Saa olla noin hetken. Siirtelen loput sitten jaksaissain ja kerkeissäin.

Sitten siihen postaukseen, joka viime lauantaina jäi postaamatta:

“Tajusin taas kerran, kuinka laadukasta mun aikani on. Olkoonkin, että arki ja palkkatyö stressaa, niin vastapainoksi mut kutsutaan neuleiltaan, syömään uunituoretta piimälimppua ja juomaan vaniljaista espressoa. Vaikka töistä puhuttaisiinkin, niin kyllä mun stressitaso laskee minimiin tollaisessa kiireettömässä ajanvietossa. Tai keskellä viikkoa kävely apteekkiin, ihan muuten vaan, silloin kun vielä oli lunta.

Nyt mä vietän mukavan koti-illan joulukuuseni kanssa, hossea huudattaen. Saatan vähän lämmittää siideriä ja maustaa sitä joulumaustein sekä tilkalla rommia. Ja vihdoin kutomalla jotain, minkä minä saan ja mitä minä tarvitsen. Lahjat on jo osa saajillaan, osa valmiina, osa lähetetty saajalleen ja osa vielä pakkaamatta. Joulurauha!”

Emmä kyllä mitään koti-iltaa sitten aivan päätynyt viettämään, mutta mukavaa oli.

Ja tämän myötä toivottelen kaikille oikein hyvät joulut. Huomenna kohti Keski-Suomea.

Joulutorttu, mutta eri tavalla.

Hain halvalla pippuroitua savulohta kalatiskillä keikkailevalta ystävältä. Omasta hyllystä sipalia ja butternutkurpitsaa sekä kirsikkatomaatteja. Päälle kevyt harso lampaanmaitojuustoa raasteena. Lehmäkin käy. Paitsi itselleni ei käy, koska allergia. Ja muutoinkin manchego kultaisena on yksi parhaista kuorutejuustoista rasvansa takia. Vaan ei hintansa, mutta hemmottelutarkoituksessa sallittakoon.

Innoitteen sain Myllynparhaiden mainoksesta jonkun lehden takasivulta. Duunasin myös aiemmin viikolla kulhollisen pieniä tähtitorttuja täytteenään suolalihaa ja tuorejuustoa aurinkokuivattujen tomaattien maulla. Nämä meni vastakihlautuneen neuleopiskelijani perhekemuihin. Muassaan pieni kakku, johon onnistuin tunkemaan jotakuinkin ziljardi kaloria. Huomenna saan näistä tuotoksista lopullisen tuomion. Peljättää kakku. Uudensadon voi ei käyttäytynyt lainkaan kuten voi normaalisti käyttäytyy. Ja sitä oli kokonainen paketillinen.

Sitten jatkamaan joululahjoja.

Itsenäisyyspäivä kiukuttaa ja masentaa. Ylipäätään kaikki mistä tulee mieleen politiikka, kansa ja lieveilmiöt kiukuttaa ja masentaa. Idealismin pilkahdus varjostaa aina välillä fatalismiani. Voitaisko vaan elää sillai vähän kestävän kehityksen aatteen mukaan, kun tässä vielä muutama vuosi pitäisi kituuttaa ennen kuin tämän pallon resurssit on imetty kuiviin. Tai terkkuja miehiselle AY-liikkeelle, että jos on tarkoitus ajaa itsensä ja samalla koko maa työttömyyteen ja hinnoitella itsensä kaiken kilpailun ulkopuolelle, niin voisitteko edes lisätä hieman yksityisautoilua. Enkä jaksa perustella. Tässä pitää vielä kirjoittaa pari markkinointiaiheista esseetä ilman kiihkomieltä. Huomaan myös itsessäni keski-iän kiukkua ja halveksin nuorisoa selkäranganpuutteesta. Nykymaailma on täynnä kaikkia kivoja hyödykkeitä – mut ne ei kuulu sulle, jos et oo valmis tekeen töitä. Kuinka vaikeaa se on tajuta?

Perkele.

Otan teetä ja palaan koulutyttöhommiin.

Otsikosta

Kukkuu!

Kävin eilen Keskisillä. Kamala, kamala paikka. Vähän sukkalankaa, mekko espritin halvennusrekistä, uudet kengännauhat ja muistia tarttui koriin. Pahanmielen tarjoushaukat singahteli päälle ennalta-arvaamattomina ja aina tunsi kävelevänsä vastavirtaan. Pari tuntia kestin, ja kassajonossa oli mennä kuppi nurin. Naapurijonon perheenisän ACAB-kaulatatuointi nauratti, mutta taakse osui vittumainen mummo. Jonoista painoi ohi kiirellä romaninainen vauva sylissään kohti hoitohuonetta ja mennessään aivan kohteliaasti huikkasi, että anteeksi, pääsisinkö ohi. Niin tää ruttunaamainen käpy mun takananihan siitä imaisi sitruunaa ja kävi marisemaan kuinka koko isohameisten rotu on itsekkäitä ja vastenmielisiä. Käännyin tuijottamaan. Pidätin huutomyrskyä. Hiljeni se niinkin.

Noin niinku muuten on kulunut aika töissä, nukkuen, laatuaikaillen ja joulua valmistellen. Hirveän stressin siitäkin aina onnistuu saamaan. Kaksi valmiina, kaksi puolivalmiina, kolme työnalla ja kaksi kokonaan aloittamatta, joista toisesta en viel edes tiedä mitä teen. Pipareita on paistettu aimo keko ja niihin pitäisi sokerikuorrutus tässä vielä.

Ekan joululahjankin jo sain kun kävin neulontaa opettamassa. Kynsilakanpuhaltaja-apina! Ihan Mieletön!

Päivitys, koska painostus. Kiitos vaan, ehkä tämä taas tästä. Unohdin aikoinaan lomille lähteissäni modeemin kotiin, enkä puhelimella jaksanut ruveta säheltämään kuin pikaisia facebook-päivityksiä. Niin vierähti kolme viikkoa Korpilahden metsissä ja rannoilla. Ja sen jälkeen, mitä enemmän aikaa kului, sitä vaikeampi oli aloittaa. Otetaan ihan kevyesti nyt tämä startti ja kasataan se maailmanparaskesäloma tähän:

“LOMA!
29. heinäkuuta kello 14:12 via matkapuhelin”

“mitä jos satu jättäisit rippijuhlat väliin?
Mobiilitiedostot
29. heinäkuuta kello 20:27″

“voi pojat, kuinka mukavaa oli tavata rakkaita ystäviä ♥ H…n poikaakin todella pitkästä aikaa. Oli Janne mahtavaa!
30. heinäkuuta kello 2:00 via matkapuhelin”

“Kissamau Mau jakoi linkin.
Mokoma – Hei hei heinäkuu
www.youtube.com
30. heinäkuuta kello 22:35″

“merkillinen kaupunki tämä jyväskylä. Ensin et tapaa vuosikausiin ketään ja yhtäkkiä menit ihan minne satunnaiseen paikkaan hyvänsä, niin eikö siellä törmä johonkin viimeksi kymmenen vuotta sitten näkemääsi. Ja samaan hengenvetoon ihmettelen, että kuka saatana näitä autoja suunnittelee. Että voi yksi polttimonvaihto vituttaa lujaa.
2. elokuuta kello 16:39 via matkapuhelin”

“aurinkoa ja Väinö Linnaa ihan itse tänään rakennetulla laiturilla. Sauna lämpenee ja kuikkaperhe rähjää rantakivikossa. Emmä kyllä keksi parempaa.
Mobiilitiedostot
3. elokuuta kello 19:12″

“sikurivahveroita, aivan perkeleesti! Onneksi sain ennakkoluulotonta sienestysseuraa ♥
5. elokuuta kello 19:15 via matkapuhelin”

“Kissamau Mau lisäsi uuden kuvan.
Mobiilitiedostot
6. elokuuta kello 17:11″

“Kissamau Mau lisäsi uuden kuvan.
Mobiilitiedostot
6. elokuuta kello 20:20″

“TUOREET TAPAHTUMAT
Kissamau vaihtoi profiilikuvansa.”

“puhtaalla kiukulla maalit viimeiseenkin seinään. Olkapään pallonivel tuntuu pullahtavan kuopastaan. Vaan jo vain tuli hyvä!Pantera – This Love
www.youtube.com
8. elokuuta kello 14:50″

“kuka tulis poimiin mulle mustikat? Ei tahdo aika riittää kaikkeen.
9. elokuuta kello 20:59 via matkapuhelin”

“uskallan väittää että olin ainoa joka äsken virvelöi päijänteellä internet-radio alusvaatteissaan. Ainakin se, joka ei mitään saanut.
10. elokuuta kello 20:30 via matkapuhelin”

“lomatuliainen!
Mobiilitiedostot
12. elokuuta kello 15:09 via Nokia”

“Voi Mokomaa! Hyvänmielenorkesteri ♥
13. elokuuta kello 0:46 via matkapuhelin”

“Niin. Sit jos lämmittäisi viimeisen kerran saunan, pukisi päälleen kaikki vaarin villapaidat, tuijottaisi ajatuksettomana vastarantaa vielä kun voi, asentelisi mökin talvivalmiuteen ja huomenissa suuntaisi kotiaan kohti. Mulla oli oikein hyvä loma!
18. elokuuta kello 16:29 via matkapuhelin”

Se oli semmonen se. Ja tiedän kyllä, että se on sikurirousku, mutta jos kerran sanon jonkun väärin, niin se saattaa jäädä päälle. Eli rakennusta, kunnostusta, metsänraivuuta ja metsurointia, saunapuidenhakkuuta, perhettä, ystäviä ja Päijänteen rauha. Puolikiloisen hauen sain, jonka palautin, ja ihan ok kokoisen ahvenen, mutta muuten jäi kyllä kalansaalis tältä kesältä onnettomaksi. Seura oli mitä mainiointa vierailijoiden osalta ja erityismaininta tälle naapurilleni:

Sittemmin olen tehnyt töitä, rymynnyt marja- ja sienimetsässä hakemassa pakastimentäytettä ja kipristellyt sohvan nurkassa heiluttelemassa puikkoja kuunnellen kotimaista HC-punkkia. Ja kaikkea muuta! Mielenmaisemani näyttää siis tältä:

Ja kuulostaa tältä.

Jonkun mielestä nuo saattaisivat olla vähän ristiriidassa. Ei musta!

Kuvia vain, ei juurikaan sanoja. Sanoja tulee suusta niin paljon, ettei tekstiksi riitä. Valtavan hyvä kesä!

Tai ainahan se voisi olla parempikin. Mutta jos ei ole, niin olen oikein tyytyväinen tähänkin.