Kevätretkeiltiin. Yli viiskymppinen pohjanmaalainen työtoveri ei ollut koskaan käynyt Ähtärin eläinpuistossa. Koimme tämän niin järkyttävänä, että tilanne oli korjattava hetimiten. Korpit ja hassut rallinäädät oli ehdottomia lemppareita ja tietty vauvanallet. Haastettiin riitaa visentin, kurjen ja ohikulkumatkalla olleen joutsenen kanssa. Visentti ymmärsi kolossaalisen koon tuoman arvovaltansa ja pyöritteli vain päätään meille, mutta aitoja tarvittiin pelastamaan linnuilta. Paljon jäi taas näkemättä, ahma oli taas torkuilla, saukosta ei näkykyt kuin vatsa ja osa eläimistä oli talvihuollon takia uudelleen sijoitettuna. Retken innoittaja oli kuitenkin oikein tyytyväinen korppikopio kainalossa.

Samainen yli viiskymppinen pohjalainen työtoveri ei ollut myöskään koskaan käynyt Keskisillä. Tai pihassa oli käynyt, muttei sisällä. Tämäkin seikka korjattiin samalla reissulla.

Kertakaikkiaan mukava keväinen hieman kostea päivä.

Itsehän tässä välissä olen valmistunut koulusta, ensi viikon keskiviikkona saan viimeiset paperit, mutta tutkintotodistus on jo hansikkaassa. Ja menin vuodeksi naimisiin Sampo-pankin kanssa ja vaihdoin auton. Pihalla ehti niinä parina lämpimänä päivänä hieman kunnostamaan penkkejä ja istuttamaan mm. ihmekukkia, pioneja ja 13 ruusuntainta. Tulee Peacea, Queen Elisabethia, Flammentanzia, Friesiaa ja Ingrid Bergmania.

Äiteltä oli kaapattu kone ja kaikki kuvat oli kadonnut. Nyt se halus uusia tilalle. Onneksi olen ihastuttava pitkänkin ajomatkan jälkeen ja kaikenkaikkiaan hirveen kaunis sekä tyylikäs. Äite on ylpee!

Mä koen välillä valtavaa etevyyden tunnetta. Taas tunnen. Tuli hyvät kynnet. Kuvassa siis mun tekeleet. Omiin käsiinkin tuli toisen tekemät hyvät kynnet. Ja nyt on grillikausikin korkattu. Tai siis olen syönyt grillattua ruokaa, itse en grillannut.

Eikä muuten ole kuvattu käsilaukkukameralla, koska käsilaukkukamera ei ollut käsilaukussa. Vaatii vielä opettelua tämä.

Huomenna Jypinkylään. Sitä ennen pitäisi pestä koneellinen pyykkiä, pakata ja tiskata. Ainakin nämä.

Mut hei! Mullon loma!

Mut toi nyt on tommonen räkä. Säästän ne oikeet taiteet niille, joilla ei oo mulle nyt aikaa.

Jännän äärellä ollaan, tutkintotodistuksia kuulemma tupsahtelee ainakin Tampereella postiluukuista.

Luonnollisesti aivan ensimmäiseksi piti kokeilla itseensä. Perinteisillä nuorison suosimilla tekniikoilla. Peilikuva ja “käsi ojennettuna, yläviistosta”. Peilikuvaa piti hieman hipsteröidä.

Noin. Kiva. Sit voidaankin laittaa tuo näksä laukkuun ja katsoa, josko sen sieltä osaan kaivaa puhelimen sijaan.

Passivoituminen vaivaa. Olen vapaa-aikani nukkunut ja katsonut huonoja elokuvia. Ja Pingviinikameraa!

Yritän huomenna uskaltautua kokeilemaan seljän kestävyyttä liikunnassa.

Kukkoa viinissä. Ja koko keittiö viinissä. Se juttu, kun alkaa sähläämään, eikä saa sähläystä loppumaan. Ja se, kun näkee sielunsa silmin mihin on korkkiruuvin jemmannut samalla hetkellä kun runttaa ruuvimeisselin pulloon ja viini suorittaa geysirinomaisen ulossyöksyn.

Eipä sillä – rapatessahan tapaa roiskua.

Töistä tuli joululahjaksi viiniä, joka on kuulemma pahaa ja se piti sitten johonkin hussata. Ja samaisen paikan pakkaskaapissa sattui noita kevätkananlapsia olemaan. Ehkä sympaattisin asia mitä oon hetkeen nähnyt. Liikututtiin melkein kyyneliin, kun nuo tuli taloon ja laatikko avattiin. 450 gramman painoisia tipuja pienissä styrox-veneissä. Sit mulla iski fenkolin himo, joten en tiedä miten se aniksenmaku nyt sitten muihin aineksiin istuu ja tuleeko pahaa. Luonnollisesti en myöskään muistanut jauhottaa kanoja, joten suurustumisen kanssakin voi olla vähän niin ja näin. Havaitsin kevyttä ruosteisuutta keittiövelhoudessani ja vähän jännättää mitä tuolta uunista tulee ulos.

Mitäpä muuta. Jypinkylässä on käyty ja vaarin synttärit on juhlittu. Meidän vaariainen on ihana ja sillä on parhaat jutut <3

Tänään olen käynyt yhteiskuntakeskustelua aivan hiilenä pitkästä aikaa. En taida uskaltaa katsoa Arenasta sitä pummidokkaria, josta kaikki se kiukku kumpusi ihan pelkällä kertomalla. Että ei kuulemma haluta kuulua tähän materialistiseen rahalla pyörivään yhteiskuntaan. Voi perkele! Eläpä sitten nostele niitä tukiakaan, jos et kerran rahasta välitä. Meinasin siitä paikasta lähteä tonne paikalliseen ostoskeskukseen pieksemään niitä helvetin isänmaantoivoja, jotka siellä luuhaa päivät pitkät. Niitä helvetin pilotti-verkkari-maihari-jannuja, jotka leuhkii sossun rahoillaan kovaan ääneen ja kehtaa vielä esittää maahanmuuttokritiikkiä, että tulevat tänne elelemään meidän rahoilla. Vittu, tommoset pitäis lähettää elintasopakolaisiksi johonkin Pietarin viemäreihin, että tässä on tää teidän saatanan työstä ja rahasta vapaa yhteiskuntaihanteenne oikein konkreettisesti – pärjäile! Jos suuret ikäluokat onnistui kasvattamaan sukupolven, jonka pitää saada kaikki mahdollisimman vähällä vaivalla ja ne kasvatti tollaisen sukupolven, joka ei tee sitäkään vähään, niin mitä nää sitten kasvattaa.

edit:

Turhaan jännäsin. Ihavvitu hyvää!

Löysin kanalle kaveriksi youtubesta kokonaisen Tuff Turfin. Hirveetä paskaa, mutta James Spader nuorena.

Tänään innostuin jopa lenkille. Tai siis eräs krapulainen soitti aamulla kävelylle haastaen ja ilmoitin hälle, että juoksemaan voidaan mennä. Ja mentiinkin. Matka ja aika olivat juuri oikeat tuonne pakkaseen ja tänä vuonna taisi säästyä korvanlehdet pakkasista vammoitta. Huomisesta lähtien pitäisi lauhtua ja sitten pääsee kunnon lenkeille ja lumiseen metsään lumikenkimään.

Niin, ja viikon ehdoton kohokohta oli itsetehdyt Runebergin tortut. Runeberg kuulemma tykkäsi nauttia torttunsa aamuryypyn kanssa. Mut hyviä ne oli ihan kahvinkin kera. Oltiin vielä niin jaloja, että vietiin viemisiksi töihin. Ollaan kuulemma kultaisia tyttöjä. Ja niinhän me ollaankin!

Sortsit taas puhelinkuvasta, ja vielä salamalla. Mutta kun se on niin valtavan helppo. Pitäis varmaan hommata iPhone, kun ne sitä ihan kamerana näkyy markkinoivan.

Muston välillä ihan sairaan hienoa olla minä.

No, sen sanon, että näin tarkemmin mietittynä – enpä mä olisi voinut enää katsoa itseäni peiliin, jos Niinistöä olisin äänestänyt. Eli ääni menee homolle!

Mutta olis ohi jo. Viime yönä laskin ennakkoääniä unissani.

Toinen mikä sais olla ohi, on toi mun koulu. Helvetti, en todellakaan suosittele tollasta yksityistä ostokoulutusta. Vaikka en mä sitä sano, työn ohessa, täydellä palkalla ja matkakulut maksettuna, ihan hyvältä se kuulostaa. Ja monetko sukatkin mä sain kudottua lähipäivien aikana, työajalla. Mutta hirveen vähän mä mitään opin ja aivan armoton stressi, kun ensin annetaan käsittämättömät ohjeet ja tarkennuksia kysyttäessä todettiin, että tää nyt on käyty jo niin hyvin läpi, että kyllä te tän tajuatte. Anteeksi, ei. No, sitten tulee toinen, joka antaa päinvastaiset ohjeet. Selkeämmät, mutta kevyellä vittuilulla höystetyt. Eli lopputulemana mulla on ainakin niin epäselvät kuviot, että kauhulla odotan näyttökansion läpikäyntiä. Enää mä en siihen voi vaikuttaa, kun se jo Helsingissä on. Ja sepä siinä juuri hirvittääkin.

Kai se hyvin menee. Kyllä se menee.

!!!!!!!!!!!

Olen onnistunut kiikuttamaan kaikki muistikortit autoon (enkä jaksa pukea takkia päälle ja vetää lapikkaita jalkaan), niin kuvaa ette saa, mutta tein aivan valtavan hyvää ruokaa. Edes maidoton juusto ei näyttänyt sulatettuna oksettavalle. Pitää ottaa tässä liikunnallisen ryhtiliikkeen ohessa myös ravitsemuksellinen ryhtiliike. Jos maitoallergisena vetää juustoo ja täysmaitoo ja kuohukermaa, niin ei tarvii ihmetellä kun herää vatsa krampaten päiväunilta.

Elikkäs tänään en liikuntasuorituksiin kykene, mutta huomenna vois käydä luisteleen. Koska ei ole vielä uudet lumikengät tulleet postissa, eikä pääse pöpelikköön!

Porontalja pitäisi saada. Jyskissä oli etuusa, mutta pieni ja onneton. Jos jaksais lähteä jonain viikonloppuna torille katseleen.

Hyvä mieli tuli siitä, että suoritin viimeisen näytön tänään. Ja tuli tyytyväinen olo, kun kehuttiin ja halattiin ja annettiin suklaarasia ja kaikkee. Sit tuli hyvä mieli, kun mua odotti kotona uusi liukuri. Joka oli loistava!

Noinniinku muuten meinaa olosuhteista johtuen puskea kaamosmasennusta. Tarvii säätää korvafikkarit kovemmalle.