KUOLLEET KUKAT – VIIMEISEEN HENGENVETOON

Itsenäisyyspäivä kiukuttaa ja masentaa. Ylipäätään kaikki mistä tulee mieleen politiikka, kansa ja lieveilmiöt kiukuttaa ja masentaa. Idealismin pilkahdus varjostaa aina välillä fatalismiani. Voitaisko vaan elää sillai vähän kestävän kehityksen aatteen mukaan, kun tässä vielä muutama vuosi pitäisi kituuttaa ennen kuin tämän pallon resurssit on imetty kuiviin. Tai terkkuja miehiselle AY-liikkeelle, että jos on tarkoitus ajaa itsensä ja samalla koko maa työttömyyteen ja hinnoitella itsensä kaiken kilpailun ulkopuolelle, niin voisitteko edes lisätä hieman yksityisautoilua. Enkä jaksa perustella. Tässä pitää vielä kirjoittaa pari markkinointiaiheista esseetä ilman kiihkomieltä. Huomaan myös itsessäni keski-iän kiukkua ja halveksin nuorisoa selkäranganpuutteesta. Nykymaailma on täynnä kaikkia kivoja hyödykkeitä – mut ne ei kuulu sulle, jos et oo valmis tekeen töitä. Kuinka vaikeaa se on tajuta?

Perkele.

Otan teetä ja palaan koulutyttöhommiin.

Otsikosta