PYHÄKOULU – KLAANI

On siitä varmaan kaksi vuotta, kun viimeksi olen herännyt viikonloppuna vapaaehtoisesti yhtä aikaisin kuin arkena, ajellut satoja kilometrejä, seissyt asvalttikentällä päivän, polttanut naamani auringossa. Tähän vielä huoltoasemakahvia ja -ruokaa, päiväunet Lankosken padolla ja jäätelöä kodassa samaisen kosken rannalla. Mä en ollut edes tajunnut, kuinka kova ikävä mulla tota touhua oli. Täydellisiä kesäpäiviä, joiden iltana ei ihan vielä haluaisi nukahtaa.

Oikeaa kameraa olen tosiaan pitänyt kädessä niin helvetin kauan aikaa sitten, että onnistuin töpeksimään aivan käsittämättömän huolella. Mutta kevyesti hipsteröiden kukaan ei huomaa mitään!