NOLAN PORTER – KEEP ON KEEPING ON

Joo, elikkäs avokadopasta.

Kai tiedätte. Tämä.

Lähtökohdat tämän tekemiseen oli oivat. Mä en juuri pidä avokaadosta. Enkä oikeastaan chilistä. Ja spagettia vihaan. Valkosipulia pilkkoessa tuli hyvin eloisa mielikuva siitä, miltä entinen poikaystävä haisi ja maistui usein. Ei sinällään lainkaan negatiivinen mielikuva, mutta muistutti siitä etten voi sietää raakaa valkosipulia. Eli ihan pelkästään siitä syystä kokeilin, että kun kaikki muutkin niin määkin. Yrtit ja limetti oli vissiin reseptin ainoita aineksia, joista oikeasti tykkään tositosi paljon.

No, spagettia en ostanut, vaan pinaattitagliatellea. Siinäpä oikeastaan ainoa raaka-aine, josta saatoin ronklata ilman, että reseptin henki hirvittävästi kärsi. Ja pecorinoa ei oman valtakunnan juustohyllyssä ollut, enkä jaksanut lähteä erikseen hakemaan. Enkä varmaan olis raskinut ostaakkaan. Harkitsin meinaa manchegoa korvikkeeksi, mutta hyllyyn sekin jäi. Vedin pelkällä parmesanilla siis. Mikä ehkä oli virhe lopputuloksen kannalta. Mä luulen, että olisin enempi tykännyt pelkästä manchegosta. Se on selkeesti raikkaampi kuin parmesan. Mutta femma juustoon, joka menee ruoanlaittoon ja ylijäävän osan eräs nimeltämainitsematon juustohiiri, eli minä itte, vetelisi yhtenä suupalana – iski pihiyskohtaus.

Nojoo. Mä olen kaikkiruokainen. Vaikka on olemassa tuotteita, joista en niin välitä, niin syön kyllä. Söisin ehkä vaan jotain muuta mieluummin. Ei välttämättä tule tätä tehtyä enää toiste, mutta tulee tuokin syötyä. Jos jättäis juuston pois ja ruuvais enemmän salaatin suuntaan, niin tästä vois tulla ihan lempiruoka. Enemmän limettiä ehdottomasti vaatii. Vetelin meinaa nuo kuvan pleittausyrityksen koristesiivut viimeisten haarukallisten mukana ja maku muuttui oikeesti aika herkulliseksi.

Ihan ok 3/5

Pitää ruveta surffailemaan intternettiä ja etsimään sitä seuraavaa suurta ruokajuttua. Nyt on kokeiltu macaronit ja avokadopasta.