FALL OF EFRAFA – PITY THE WEAK

Päivää! Seuraa ajatuksenvirtaoksennusta, mutten osaa muutoinkaan selittää poissaoloani.

Olen ollut muka kiireinen. Tässä välissä olisi ollut vaikka mitä, mistä kirjoittaa. Vaikka mitä mahtavaa. Kokonainen talvi ja kevät. Ja tähän mennessä paras kesä ikinä. Kuviakaan ei ole juuri mistään. Ainakaan itseni ottamia. Olen vain laiskotellut ja nautiskellut. Oon löytänyt täydellisen mielenrauhan. Mitä mun on vieläkin vähän vaikea uskoa. Opin vihdoin olemaan yksin ja löysin toisen. Mun itsetuntoni on huipussaan, eikä menneen pahat sanat sitä enää kolhi. Mä toivon, että tämän voin säilyttää.

Elikkäs. Oon onnellinen. Ootan lomaa, vietän aikaa maailman parhaan tyypin kanssa ja nautin kaikesta. Aivan kaikesta! Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa.

PMA!