AT THE DRIVE-IN – STARSLIGHT

Koska meillä on ollut ongelmana Lentokapteeni Puppelssonin kanssa viihtymättömyys missään muussa tilassa kuin lennossa, niin hommattiin sille tommonen lentosimulaattori. Elikkäs apinakiikku. Ja olihan tuo nyt taas paras juttu ikinä. Sukat märkänä mä sen tuosta pois nostin, kun alle oli muodostunut hurja kuolalammikko.

Ton mukana tuli semmonen kallonmittauslaitteelta näyttävä rimpula, jonka tehtävä oli toimia ovenkarmiin ripustimena. Meillä semmosia listoitettuja karmeja ei ole kuin ulko-ovessa ja vessassa. Onneks – emmä varmana olis voinut tenavaa semmosilla hepposilla saksilla missään roikottaa. Siispä Pappa Fixar! ja nyt meillä on tosi jytky koukkusysteemi keskellä kattoa ja kiikku roikkuu siitä 65 kiloa kestävällä iloisen keltaisella kaksinkertaisella pyykkinarulla (Mamma fixar!). Hirveen ruma viritelmä ja tosiaan keskellä kulkureittiä. Saa sen toki siitä poiskin silloin kun siinä ei killu mitään kääpiöitä kuolaamassa. Luojan kiitos.

Aamu jatkuu tästä omalta osaltani 30 päivän joogahaasteella ja sitten mä katson kaikki eilen tulleet televisio-ohjelmat, kuten Äitien Sota, Mummomafia, Poliisit ja Rakas, sinusta on tullut pullukka. Meillä ei edelleenkään ole antennijohtoa, mutta toinen tietokone on kyllä kiinni televisiossa. Me katsotaan leffat ja ne muutama sarja mitä seurataan silloin kun halutaan netistä. Ja päivällä mä sitten katson kaikkea hömpötystä tästä isolta omenalta. Alkuviikosta juolahti mieleen, että se taitaa olla keski-ikäistymisen merkki, jos Tähdet, tähdet on yhtäkkiä mun mielestä oikein mukava formaatti.

Mutta siis – ihmiselle, joka ei ennen katsonut juurikaan televisiota, eikä edes omistanut sellaista, on tämmöinen telkuntuijotusmäärä jo vähän huolestuttavaa. Toisaalta, Pupen nukkuessa tulee jo vähän tartuttua käsitöihinkin, kun viihtyy sohvan nurkassa kyttäämässä jotain Britannian parasta leipomoa.