THE SPONTANES – WHERE DID I GO WRONG

Oltiin eilen morjestamassa Puppelssonin kavereita. Ja niin kivaa kun se oli Pylliksen mielestä (paria väsymysromahdusta lukuunottamatta), niin kyllähän tuo oli eniten äitien sielunhoitoa. Niin mahtavaa, että on tavannut ihmisiä samassa elämäntilanteessa, joiden kanssa voi olla täysin aito itsensä ja sanoa heti ovesta astuessaan ilman itsekritiikkiä miltä tuntuu. Ja se, että toinen ymmärtää heti miltä tuntuu. Ihanat tytöt, ja niiden ihanat vauvat!

Siihen päälle vielä uinti hirmu vähillä päiväunilla – mikä sekin meni ihan mahtavasti. Lentokapteeni harjoitteli sukellusta ja sehän sujui kuin vanhalta tekijältä. Haukotteli vaan päälle kuin haastaen hurjempiin juttuihin. Eikä edes tullut itku suihkun jälkeen, vaan sain hymyilevän pyyhemytyn puettavakseni.

Illalla vähän raivottiin puurolautasen äärellä, mutta siitäkin päästiin yli vaipanvaihdolla. Ja veteli sikeintä unta aamuviiteen ja siitä eteenpäin kasiin äiten kainalossa, kun yskä uhkasi valvottaa. En tiedä uskaltaako yhden yön perusteella hirveesti tuuletella, mutta aurinkoinen oli aamuapina ja aurinkoinen on äitenkin mieli.

Nyt pitää siivota, kun anoppi tulee meille illalla puppevahtiin, kun äite ja iskä lähtee vähän heviä kuulemaan. Tarvii lakaista luurangot kaappiin!