THE CLASH – STRAIGHT TO HELL

Kukkuu!

Taas venähti päivittelyt ja tyyppi kerkesi jo tulla 8 kuukautta tässä välissä. Ei haittaa! Laitetaan vaan taas enempi kuvia.

  

  

  

  

Elikkäs! On leikitty. Se on ällistyttävää, minkälaisen sotkun tommonen käytännössä liikkumaan kykenemätön kääpiö saa aikaan. Myös ällistyttää kuinka tommonen käytännössä liikkumaan kykenemätön kääpiö pääsee sohvapöydän alle jumiin, kaapin alle johtoja repimään tai avustamään äiteä ompelushommissa.

Sit on myös nukuttu hyvin, kun vihdoin keksittiin laittaa pimennystä sälekaihtimien lisäksi. Ja sitten käytiin myös verikokeissa, missä tuli tietty itku, kun pidettiin väkisin kiinni kahden naisen voimalla ja kolmas tuikki piikkiä kyynärtaipeeseen. Mutta itku loppui kuin seinään, kun sai hoitajatätiltä pienen lelun, mikä oli värikäs ja rapisevassa pussissa. Elikkäs lemppari. Ja operaation seurauksena saatiin varmistus, että ei ole lapsessa mitään vikaa. Se vaan on tommonen hikikalle luonnostaan ja ei tarvitse samanlaista vaatemäärää kuin monet ikätoverinsa. Ja oltiinpa myös yökylässä ihanassa miljöössä ihanien tyyppien kanssa Puuhamaan naapurissa juhlimassa paria maisteria, joista toinen on Puppelssonin pummitäti. Hyvin meni pitkät automatkat. Paremmin toki mennessä, kun Pappa Fixar ja toimi takapenkin viihdyttäjänä. Koska Pappa är bäst – ingen protest!

  

  

Juhannuksena oltiin sitten mökillä. Eipä hirveästi saa tehtyä, kun on Puppelsson mukana, mutta Pappa Fixar ja Päijänne tulee taas suoraan keittiöön hanasta ja vielä kerkesi sen jälkeen ekana iltana mammakin vähän fiksata ja nurmikkokin tuli ajettua. Juhannuspäivänä tuli Vaari ja Mummu kylään, niin päästiin hoitamaan välissä tuulen kaatama koivu paloiksi ja kuivumaan. Samalla Pappa Fixar löysi metsästä koiron. Valtavan vanhan saksanpaimenen. Joka ilmeisesti piti meitä niin hyvinä tyyppeinä, että lopulta se makasi Pappa Fixarin jaloissa nukkumassa Papan pilkkoessa puita. En tiedä mistä oli kotoisin, mutta saa tulla kylään toistekin, upea ja ystävällinen hauva. Kävin katselemassa, josko naapureista olisi löytynyt sille ottajaa ja yhteen pihaan se sitten jäikin. Ehkä se oli siellä vierailemassa, en tiedä kun yhtään ihmistä ei sattunut minun silmääni, tyhjiä autoja vain.

Sauna toki lämpeni, että saatiin lämmintä vettä. Puppelssonilla oli melko ylelliset oltavat saunan kuistilla paljussa jylhää maisemaa ihaillen ja huokaillen. Tästä innostuneena se päätti oppia uuden taidon. Näppäränä jätkänä se vaan kylvyn lopuksi nappasi paljunsa laidoista kiinni ja ponnisti seisomaan.

Tyypillä on vissin ihan hulluna taitoja, joista sillä ei ole mitään hajua itselläänkään. Eilen se vihdoin hiffasi kuinka mennään eteenpäin. Mutta edelleen kiukuttaa, kun ryömiminen on hidasta ja rankkaa.