KATE BUSH – BABOOSHKA

 KLIK! 

Heippa! Se on Lentokapteeni siis jo reilusti päälle yhdeksän kuukautta ja viime aikoina on enenevissä määrin alkanut kiinnostaa ruoka. Tai lähinnä se valmistusprosessi. Hans Välikyljyksenä se seuraa tarkkaan eri vaiheet. Vetää alimman vetolaatikon esiin ja tähystää siitä kiinnipitäen kuin magnusti. Ja uunia väijytään kunnes tuote on kypsä. En kyllä pistäisi pahakseni, vaikka michelinkokiksi ryhtyisi Puppelsson.

Sain ompeluinnostuksen kun löysin netistä kaavan. Teurastin yhden raskausaikaisen tuubitopin ja yhden vanhan t-paidan ja Puppelssonin päiväunia kiskoessa kurautin sille pipon. Pipon, josta loppukäyttäjä itsekin tykkää. Koska meillä on “en-halua-mitään-päähäni”-vaihe. Ei aurinkolaseja, ei lippalakkia, ei vaikka kuinka häikäisee. Tuota se pitää mukisematta, ellei ole kauhean kuuma. Ja mäkin tykkään, että tuli kiva, vaikken tosiaan tossa trikoo-ompelussa ole mikään ässä.

Sit Pyllerö on paininut jääkarhun kanssa. Lempihommaa on vetää työtuolin päällä oleva talja lattialle ja kieriskellä sillä. Välillä voi käydä niinkin, että jääkarhu selättää. Pitää hommata tolle joku isompi pehmolelu painikaveriksi. Oltiin tossa viikolla kaverin kanssa kahvilla ja siellä kahvilassa oli lastennurkassa iso karhu. Pyllis sekosi sen nähdessään. Ekana se pussaili nenää ja sitten paini ja välillä vähän huili siinä pehmeällä turkilla. Autot ja pehmolelut, ne on lempparia. Ja kissat.

KLIK!

Käytiin tommosella kesäretkellä. Fillaroitiin kaupunki ympäri ja välissä käytiin jäätelöllä rannassa. Puppelsson diggas. Kyydistä ja jätskistä. Kilsa ennen kotia tuli reippaalle takapenkkiläiselle uni. Tarvii ottaa selvää saako tohon istuimeen jotain lisäosaa, jolla vähän rajoittaa tommosen nukkuvan kääpiön niskanretkahtelua. Sääliksi kävi, vaikkei se nyt itseään niin kovin tuntunut vaivaavan. Retken jälkeen mentiin vielä fammolaan ja Puppe sai vielä jatkaa uniaan puutarhassa riippukeinussa ja me saatiin Pappa Fixarin kanssa ruokaa.

  

Ollaan myös käyty ihan poikkeuksellisen paljon rannalla. Lähinnä illalla Pappa Fixarin kanssa Faffan MURDER-DAFilla kruisailtu iltapuurolle, mutta on sinne keretty kavereiden kanssa mansikansyöntiinkin. Ja meillä myös seistään nykyään.

  

Ja kiivetään. Ja hauskinta hupia mitä kahdella jalalla voi tehdä on tsättäillä telkkarin näppäimistöllä.

Eilen tuo oli tavalliseen tapaansa parvekkeella riippukeinussa nukkumassa. Ja minä olkkarissa kutomassa. Siinä puolen päivän korvilla aloin odotella, että itkuhälystä rupeaisi kuulumaan huutelua. Ei kuulunut. Mutta kuului toisenlainen ääni – omituinen kitinä. Menin katsomaan, niin tuo oli luiskahtanut ihan muina silakoina keinusta ja leikki hiljaa pikkuautoillaan lattialla. Noiden ikean autojen renkaat kitisee, se paljasti. Ja sama homma kesken toisten päikkäreiden.

Tänä aamuna se oli vihdoin hiffannut kuinka se pääsee seisomaan sen umpivuoratussa sängyssä – jota itse kutsun Alcatraziksi.

Kun se on jo niin iso poika!